Downshiftauksella tarkoitetaan elämänasennetta jonka pääasiallinen tarkoitus on parantaa ihmisen elämänlaatua vähentämällä työnteossa käytettyä aikaa sekä mahdollisesti kulutusta. Liike voidaan myös mieltää eräänlaiseksi vastakkaiseksi elämänsuunnaksi suoritettavaa ja materiaalista, sekä uraorientoitunutta elämänkatsomusta kohtaan. Liike alkoi Yhdysvalloissa, mutta on käsitteenä varsin globaali ja monien seuraama jo kauan ennen kuin se nousi huomion kohteeksi. Suomennettuna termiä kutsutaan kohtuullistamiseksi tai leppoistamiseksi.
Downshiftaus oli paljon keskustelu aihe joitain vuosia sitten, mutta keskustelun aiheena se on hiljentynyt viimeisimpinä vuosina.
Downshiftaus on pitkälti ihmisen arvokysymys jossa vertaillaan sitä kuinka paljon henkilö arvostaa omaa vapaa-aikaa tai työstä saatua rahallista korvausta. Artikkelissa tarkastelemme, löytyykö tähän kultaista keskilinjaa, eli onko mahdollistaa yhdistää ura sekä suurempi määrä omaa aikaa, ilman että joutuu tinkimään elintasostaan tai uramahdollisuuksistaan merkittävästi.
Uran ja kohtuullistamisen yhdistäminen
Uran ja dowshiftauksen yhdistäminen on aina haasteellista, muttei mahdotonta. Downshiftaukseen panostavan työntekijän kannattaa ottaa huomioon varsin perustavanlaatuisia käsitteitä kuten kysyntä ja tarjonta; taitava työntekijä jolla on merkittävän spesifiset taidot on vaikeammin korvattava ja siten paljon paremmassa neuvotteluasemassa. Uuden työntekijän palkkaaminen on aina merkittävä kustannus ja työnantaja voi mielellään keskustella työaikojen keventämisestä, mikäli siten onnistuu säilyttävän taitavan ja motivoituneen työntekijän palkkalistoillaan.
Downshiftaaja voi harkita myös yrittäjän uraa. Silloin henkilö pystyy helpommin säätelemään omia työaikojaan. Tämä tosin vaatii kuria, sillä yrittäjän on helppo ottaa enemmän houkuttelevia keikkoja kun aluksi suunnitellut. Downshiftaaminen tarkoittaa useimmissa tapauksissa vähenevää ansiotuloa. Tällöin on tärkeää myös tarkastella omia kulutustottumuksia, ja miettiä tarvitseeko kaikkea mihin käyttää rahaa ja onko se järkevää. Tehokas mielikuvaväline on ajatella ostettava tuote aikana jonka käyttää työssä sen ansaitsemiseksi.
Downshiftauksen käytännössä
Kohtuullistamista voi ehdottaa nykyiselle työnantajalle monin tavoin. Yksinkertaisimmillaan se saattaa tarkoittaa, että työnantaja työskentelee esimerkiksi kuusi tuntia päivässä kahdeksan sijaan, ja saa siihen suhteutetusti esimerkiksi noin 30% vähemmän palkkaa. Vaihtoehtoisesti, erittäin taitava ja vaikeasti korvattava voi argumentoida lyhyemmän työajan puolesta ilman rahallista merkitystä, mutta luopua esimerkiksi tulevista palkankorotuksista.
Loogisesti ajateltuna, tämä voi olla hyvin houkutteleva ratkaisu työnantajalla, sillä työntekijän tuottavuus laskee päivän viimeisten tuntien aikana, eli tehty työmäärä laskee tietyn vaiheen jälkeen suhteessa työaikaan. Tällä tavoin työnantaja voi selvästi alentaa kulujaan suhteessa vähemmän, kuin menettää työpanosta. Lisäksi työtasapainoon tyytyväinen työntekijä on myös tuotteliaampi. Siksi looginen työnantaja voi monesti olla avomielinen downshiftaukseen. Toisaalta, monissa korkeammissa viroissa vähäisempi työmäärä voi olla vaikea tai peräti mahdotonta yhteen sovittaa, esimerkiksi korkeantason asiantuntija tehtävissä, erittäin vastuullisissa viroissa tai mikäli työaikoja on vaikea sovittaa muiden työntekijöiden aikataulujen suhteen.
Tällaisissa tapauksissa voi olla mahdotonta yhteen sovittaa työntekijän leppoistamistavoitteita sekä työn vaatimuksia ja silloin työpaikan vaihto voi olla tarpeen. Downshiftauselämää tavoittelevan työnhakijan kannattaa kiinnittää jo työpaikkailmoituksissa huomiota, mahdollistaako työpaikka joustavampia käytäntöjä. Jäykiltä vaikuttavat yritykset joutuu todennäköisesti ohittamaan, mutta uudemmat ja organisaatiollisesti nuoremmat firmat voivat tarttua ehdotukseen mieluummin. Hetkittäisissä elämänmuutoksissa voi joskus myös tarvita lyhyen ajan sisällä lainaa, jota voi hakea kätevästi netistä esimerkiksi freedomrahoitus -palvelun kautta. Toisaalta downshiftausta voi hakea myös optimoimalla omaa ajankäyttöä esimerkiksi työmatkojen suhteen, joihin voi helposti hurahtaa työntekijän kallista omaa aikaa.
